Miten palkattomat harjoittelut vaikuttavat opiskelijan elämään?
Viime viikkoina on sosiaalisessa mediassa, mielipidekirjoituksissa ja kolumneissa kirjoitettu palkattomista harjoitteluista, etenkin sosiaali- ja terveysalalla. Sote-alojen palkattomien harjoitteluiden nostaminen keskiöön käy järkeen, sillä vain noin kolme prosenttia saa näiden alojen opiskelijoista saa harjoitteluissa palkkaa. Esimerkiksi tradenomiksi opiskelevilla ja insinööriopiskelijoilla vastaava luku on 50-70 prosenttia. Kirjoituksista ja keskustelusta on kuitenkin jäänyt uupumaan se, miten palkaton harjoittelu konkreettisesti vaikuttaa opiskelijan elämään.
Etenkin sairaanhoitajaksi opiskelevista moni käy koulun lisäksi töissä. Omassa ryhmässäni vain kourallinen opiskelijoista opiskelee täyspäiväisesti. Monella sairaanhoitajaopiskelijalla on taustallaan lähihoitajan tutkinto ja työpaikkakin löytyy ennestään. Aina työstä ei kuitenkaan saa vapaata, mutta toisaalta työssä käynti on monelle pakon sanelemaa, jotta opintojen aikana pärjää taloudellisesti.
Tilanne on mielestäni huolestuttava, koska olen usean lähihoitajakollegani suusta kuullut, että heidän unelmanaan olisi opiskella sairaanhoitajaksi, mutta rahat eivät riittäisi. Lähihoitajia tarvitaan aina, mutta myös sairaanhoitajista on huutava pula. Ei ole kenenkään etu, että potentiaaliset sairaanhoitajat eivät koskaan lähde opiskelemaan.
Harjoittelut haastavat opiskelijan jaksamista
Sairaanhoitajien harjoitteluja ohjaavat EU-direktiivien asettamat vaatimukset. Sairaanhoitajilla harjoittelut kestävät yleensä useita viikkoja kerrallaan ja pakollisia harjoittelujaksoja on opintojen aikana tyypillisesti seitsemän tai kahdeksan. Ilman palkkaa harjoittelun aikana eläminen näkyy tuloissa jo roimasti. Monen on aivan pakko tehdä töitä, jotta vuokrat ja laskut saa maksettua.
Harjoittelut ovat todella raskaita opiskelijalle. Harjoittelussa tehdään kokopäiväisesti työtä ja opiskelijaa arvioidaan jatkuvasti. Opiskelijana ainakin minä koen, että harjoittelussa tarvitsee olla jatkuvasti parhaimmillaan. Opiskelijalta vaaditaan paljon ja jatkuvasti on opittava ja panostettava omaan tekemiseen. Harjoittelussa pohtii riittävätkö omat taidot harjoitteluun ja työelämään tulevaisuudessa. Joskus ohjaajat odottavat paljon enemmän mitä koulussa on opetettu -harjoittelussa on tarkoitus oppia ja virheet ja puutteet ovat inhimillisiä.
Viisi viikkoa, 38 tuntia viikossa on oltava parhaimmillaan ja opittava jatkuvasti uutta. Harjoittelussa tulee vastaan pelottavia ja uusia asioita, sairaanhoitajaopiskelijalle nämä ovat kuolemaa, surua ja sairauksia. Samaan aikaan monella on perhe, koulutehtävät ja mahdollisesti työt. Useasti olen nähnyt miten opiskelija tulee suoraan harjoittelusta työvuoroon. Työvuorojen tauolla saatetaan tehdä tehtäviä ja 14 tunnin päivän jälkeen mennään kotiin muutamaksi tunniksi, kunnes sama alkaa seuraavana päivänä alusta.
Pahimmillaan opiskelijan arki johtaa uupumiseen ja opintojen venymiseen. Saattaa olla, että opiskelija on väsynyt työhönsä jo uransa alkumetreillä.
Iris Nordman